Päivä 5

Viidentenä päivänä meidän oli viimein hiivutettava peiteoperaatio ja kerättävä joukkomme pois alueelta oman turvallisuutemme vuoksi, sillä haasteista ja suunnattoman huikeasta ammattitaidostamme huolimatta olimme jo herättäneet kolleegani kanssa aivan liian paljon huomiota ollaksemme täysin turvassa. Olimme herättäneet turhaa huomiota ja saaneet väärät tahot epäilemään motiivejamme "opiskelijoina" tässä "oppilaitoksessa" ja meillä oli vastassamme liikaa tahoja, jotka olisivat halutessaan kyenneet murskaamaan olemassaolomme hyvin nopeasti koko pallolta. Liukenimme takaisin tukikohtaan mukanamme tärkein pala informaatioa tähän mennessä ja ryhdyimme viimein asettelemaan oikeita palasia paikoilleen, paljastaen koko kuvan kokonaisuudessaan.

Olemme keränneet viimein tarpeeksi informaatioa paljastaaksemme koko organisaation ja sen tarkoituksen. Kuten olimme epäilleet alusta asti, mitä olimme pelänneet ja minkä puolesta olimme pistäneet nahkamme vaarallisesti likoamaan useaksi päiväksi, on viimein selvillä ja tämän jälkeen koko maailma saa tietää totuuden siitä, mitä tuo salaperäinen organisaatio suunnittelee ja mikä on kaikkien näiden nuorten kohtalo, jotka ovat tavalla tai toisella sotkeutuneet tähän organisaatioon. Meillä on kaikki todisteet ja aijomme selvittää tarkalleen, mitä tämä "taide" ja "käsityö" todellisuudessa on ja mitä nämä hullut suunnittelevat luodessaan tälläisiä käsittämättömiä asioita, joilla

Päivä 4

Neljäntenä päivänä otimme kolleegani kanssa laskelmoidun riskin soluttautuessamme kummatkin "ikata"ksi nimettyyn kohteeseen jäljittelemättömillä salanimillämme jatkaaksemme mahdollisimman tehokkaasti salaista operaatiota kaiken paljastamiseksi tässä läpeensä korruptoituneessa salaseurassa. Havaitsin ensimmäisenä paikalle päästyäni, kuinka rauhallinen pieni kylä tämä oikein olikaan ja kuinka se kaikessa moitteettomuudessaan tuntui äärettömän mukavalta. Liian mukavalta, jos minulta kysyttiin. Se vahvisti vain epäilyksiämme. Syvennyimme aamupäivän syvälle psokologisiin kesksuteluihin alueen muiden "osastojen" kanssa selvittääksemme kuinka syvälle tämän pienen kylän syövereihin järjestö oli syöpynyt. Tuntui olevan päivänselvää kaltaisiltamme valheiden ammattilaisilta, ettei kaikki ollut sitä miltä se päällepäin saattoi harjaannattomalle silmälle näyttää. Vahvistuimme epäilyksistämme, ettei "metalliksi" kutsuttu lohko ollut todellakaan ainoa "taiteella" ja "käsityöllä" korruptoitunut osapuoli.

Auringon paistaessa kirkkaimmillaan keskipäivällä tapasimme alueen kaksoisagentin, joka salanimeä "The Ulle" käyttäen oli välittänyt meille jo ennen tehtävän alkamista tärkeimmät tietomme alueen tilanteesta. Tunnistimme hänet kasvojen kätkevistä aurinkolaseista sekä tuuheasta parrasta, sekä salaisesta tervehdyksestä, jolla hän välitti taidokkaasti viestin, että paikkamme täällä oli uhattu. Hän suositteli tehtävän keskeyttämistä ja agenttejen evakuointia, mutta minä ja uskollinen kolleegani emme pelkää haasteita, emmekä suostu perääntymään näin lähellä totuutta. Tapaamisemme oli määrätty salaiseen sijaintiin Ikaalisten kylpylälle, jossa meidän vakoilevat roolimme olivat todellisessa koetuksessa, joutuessamme osallistumaan sulkaisen pallon haasteeseen. Voitimme kuitenkin tilanteen määrätietoisuudella ja sinnikkyydellä, sekä vuosien tuomalla kokemuksella. Saamme hengittää vielä yhden päivän, mutta he tietävät jo, että me olemme täällä.

Suberius kuittaa

Päivä 3

Pidimme tänää kolleegani kanssa raportaatiopäivän kerätyn informaation selvittämisessä piilossa ei-halutuilta silmiltä. Tavoitteemme oli käydä läpi kerätyn informaation ja työstää toimintasuunnitelma viimeisille päiville, jotka meillä oli käytössämme ja päästäksemme loppujen lopuksi haluttuun päämäärään. Olen toiminut jo viimeiset kaksi päivää salanimellä "Susanne Suberius", toimittaen tukikohdasta käsin tärkeää tehtävää murtautuakseni haluttuun informaatioon sähköisin keinoin, mutta pala näytti olevan paljon kovempi purtavaksi, kuin mitä ollenkaan osasin edes kuvitella. Vaikka mitään pitäviä todisteita en ole saanut aikaiseksi, olen saanut selville kaikenlaista mielenkiintoista, jonka saattaisin lisätä kolleegani kenttätyöraporttiin saadaksemme paremman kuvan tilanteesta. Koska meidän ei ole sopiva näyttäytyä julkisesti samassa tilassa, välitimme informaatiomme huomaamattomasti operaatio "vaihdokkaan" avulla ja järjestimme salaisen videokonferenssin avulla.

Kolleegani informaation avulla sain selville, että pahimmat pelkomme kävivät toteen. Tämä "taide" tai "käsityö" salanimellä toimiva järjestö on juurtunut paljon syvemmälle yhteiskuntaan kuin mitä olimme edes uskaltaneet arvailla. Tiedot, jotka olin saanut kaikesta huolimatta selvillä vahvistivat kenttätyön avulla saadun epäilyksen siitä, että kyseessä ei ollut vain "metallipuoleksi" kutsutun tilan organisaatio, vaan tämä oli vain pieni kuva isossa palapelissä, johon liittyi myös useita muita lohkoja, jotka enemmän tai vähemmän työskentelevät yhdessä kohti samankaltaista päämäärää. Mikä tämä päämäärä on? Minä en tiedä, enkä välttämättä halua tietää, mutta meillä on käsissämme maailman kohtalo, eikä sitä voi enää sivuttaa. Päätimme jatkaa tutkimustamme riskistä huolimatta vielä pari päivää. Totuuden selvittämiseksi.

Suberius kuittaa

Päivä 2

Kolleegani edelleen loistaessa poissaoloaan, suoritan äärettömän hengenvaarallista tehtävää hiljaisia ja huomaamattomia merkintöjä lehtiööni tehden. Kaikki tuntuvat käyttäytyvän suhteellisen normaalisti ympärilläni, joten minusta lienee jo jonkun levittäneen jo huhuja näiden hullujen keskuuteen. Murtautuakseni syvemmälle salaisten tietojen uumaan, minun oli suoritettava äärettömän vaarallinen valutyön viimeisteleminen, joka hyödyntäisi tehtävän etenemistä. Kuvittelin työn olevan helppoa ja suoriutuvani siitä alta aikayksikön, jonka jälkeen pääsisin takaisin vakoilutehtäviini. Varmasti näiden "opiskelijoiden" työt hoituisivat hyvin kaltaiseltani vakoilun ammattilaiselta yhtä luontevasti, jotta aihetta epäilyyn hälvenisi mahdollisimman nopeasti. Pistin täytäntöön operaatio "juoton", mutta joku oli selkeästi sabotoinut operaationi jo ennen sen aloittamista, sillä tarvittavia aukkoja ei ollut siellä, minne minun oli tarkoitus tunkeutua. Työkalut ja ammattitaitoni eivät selkeästi riittäneet, joten joudun häpeäkseni ilmottamaan, että epäonnistuin operaatiossa. Lohduttaen itseäni kofeiinin ja nikotiinin voimin jatkoin hiljaista tarkkailua siltä varalta, että hyödyllinen tieto salaisuuksien luoksi paljastuisi paljon lähempää, kuin mitä osaisin edes odottaa. Sain kuitenkin operaationi lomassa tietoa siitä, että tämä vihollisten operaatio juurtuu paljon pidemmälle kuin vain metallialan synkkään maailmaan. Tästä on otettava selvää, sillä jos tämä paljastuu paljon laajemmaksi, koko maailma saattaa olla vaarassa! Sain viestin englanninopettajaksi taitavasti soluttautuneelta ylemmältä taholta, että edellisen tehtäväni raportti vielä uupui. Humpuukia! Minun kaltaiseni ammattivakooja tekee niin montaa salaisen salaista tehtävää samaan aikaan, ettei moiseen ole vielä ollut yksinkertaisesti aikaa! Voi, vakoojan elämä voi olla joskus hankalaa ja paineet ovat kieltämättä suuret, sillä paljastumiseni tietäisi varmaa kuolemaa, mutta todellinen ammattilainen kestää sen kuin mies ja ottaa haasteet vastaan ammattiylpeydellä.
Noberius kuittaa

Terrrrr-rr-rrrrrrvetuloa MadMetals Paskarauta-blogiin, makumatkalle metalliosastolla opiskelevan raudanmakuiseen arkipäivään!

Äidinkielellisiin oppeihin tutustuessamme saimme tehtäväksemme yhdessä kolleegani kanssa raottaa oppilaitoksemme tarkoin varjeltuja salaisuuksia ja paljastaa elämää raudanmakuisessa maailmassa hien, pien ja lian keskellä tuotetun luovuuden hulluudesta. Joka päivä paljastamme lisää salaisuuksia päivän tapahtumien nimissä ja raportoimme blogimuotoon käännetyn päiväkirjan sivuille.

Päivä yksi

Aloitin salaisen vakoilutehtävän aamulla nikotiinin ja kofeiinin höystämällä rautaisella motivaatiolla tukikohdastani Tampereelta. Lähdin aamulla kohti "Ikataksi" nimettyä salaista tapaamispaikkaa, mutta vasta paikan päälle päästyäni kolleegani salainen viesti kertoi tämän joutuneen harhateille. Hän käytti outoa koodikieltä "sängynpohja" ja "kuumemittari". Mitä ikinä se tarkoittikaan, se ei voinut tietää hyvää. Jatkoin tehtävää yksin ja soluttauduin näiden hullujen taiteilijoiden sekaan sinisen haalarin valepuvussa ja esitellen itseni salanimelläni "Noora Noberius". He nielivät syötin koukkuineen ja vietin päiväni salaista "takoruusu"-tehtävää suorittaen. Huomasin kahvikupin olevan ovela keino lyöttäytyä näiden hullujen sekaan ja sain tietooni paljon hyödyllistä tietoa tästä synkeästä paikasta, jossa suoritettiin selkeästi jonkinlaista hämäräperäistä, jota he kutsuvat "metallitaiteeksi". Kehitän mikrofilmini huomenna ja toimitan todistusaineiston tähän sähköiseen päiväkirjaan, jonka saattaa vielä tämän viikon aikana toimia ainoana todistajanani.

Noberius kuittaa