Päivä 4

Neljäntenä päivänä otimme kolleegani kanssa laskelmoidun riskin soluttautuessamme kummatkin "ikata"ksi nimettyyn kohteeseen jäljittelemättömillä salanimillämme jatkaaksemme mahdollisimman tehokkaasti salaista operaatiota kaiken paljastamiseksi tässä läpeensä korruptoituneessa salaseurassa. Havaitsin ensimmäisenä paikalle päästyäni, kuinka rauhallinen pieni kylä tämä oikein olikaan ja kuinka se kaikessa moitteettomuudessaan tuntui äärettömän mukavalta. Liian mukavalta, jos minulta kysyttiin. Se vahvisti vain epäilyksiämme. Syvennyimme aamupäivän syvälle psokologisiin kesksuteluihin alueen muiden "osastojen" kanssa selvittääksemme kuinka syvälle tämän pienen kylän syövereihin järjestö oli syöpynyt. Tuntui olevan päivänselvää kaltaisiltamme valheiden ammattilaisilta, ettei kaikki ollut sitä miltä se päällepäin saattoi harjaannattomalle silmälle näyttää. Vahvistuimme epäilyksistämme, ettei "metalliksi" kutsuttu lohko ollut todellakaan ainoa "taiteella" ja "käsityöllä" korruptoitunut osapuoli.

Auringon paistaessa kirkkaimmillaan keskipäivällä tapasimme alueen kaksoisagentin, joka salanimeä "The Ulle" käyttäen oli välittänyt meille jo ennen tehtävän alkamista tärkeimmät tietomme alueen tilanteesta. Tunnistimme hänet kasvojen kätkevistä aurinkolaseista sekä tuuheasta parrasta, sekä salaisesta tervehdyksestä, jolla hän välitti taidokkaasti viestin, että paikkamme täällä oli uhattu. Hän suositteli tehtävän keskeyttämistä ja agenttejen evakuointia, mutta minä ja uskollinen kolleegani emme pelkää haasteita, emmekä suostu perääntymään näin lähellä totuutta. Tapaamisemme oli määrätty salaiseen sijaintiin Ikaalisten kylpylälle, jossa meidän vakoilevat roolimme olivat todellisessa koetuksessa, joutuessamme osallistumaan sulkaisen pallon haasteeseen. Voitimme kuitenkin tilanteen määrätietoisuudella ja sinnikkyydellä, sekä vuosien tuomalla kokemuksella. Saamme hengittää vielä yhden päivän, mutta he tietävät jo, että me olemme täällä.

Suberius kuittaa